Pelkureita Suomi täynnä

Vietetään Suomen 100 vuotista juhlavuotta, joka on rohkeuden ansiota. Rohkeita yksilöitä, jotka muodostivat rohkeita yhteisöjä yhteisen asian puolesta.

Tahtotila oli luja, jotta saadaan meille kaikille yhteinen ja turvallinen koti, niin yksilön, kuin myös yhteisön tasolla.
Paikka, josta voi olla ylpeä ja jossa on turvaisaa elää.

Kauaksi on tultu, sillä tänään saan kissojen ja koirien kanssa etsiä sitä rohkeutta, joka on kuolemassa sukupuuttoon. Vähän, kuin etsisi jääkarhua tropiikista – hauskaa ajankulua, mutta täysin turhaa.
Pelottava todellisuus.

 

Onneksi Mummuni ei ole näkemässä tai jos näkeekin,
niin en sitä tiedä – huh helpotus.

Näkemässä sitä, mitä olen tehnyt viimeiset 4 kk.
Tätä en tahdo edes itselleni tunnustaa, mutta kuten Paasikivenkin tiedettiin toteavan on ’’Tosiasioiden tunnustaminen kaiken viisauden alku’’. Tunnustetaan siis ensin ne tosiasiat ja jatketaan sen jälkeen entistä ehompana.
Olen tosiaan 4 kk maannut sängynpohjalla tekemättä mitään innostavaa tai ilahduttavaa, keksien pelosta lähtöisiä tekosyitä olla olematta minä ja jättää asioiden eteenpäin vienti muiden hartioille.
Jep niiden muiden pelkurien harteille, mikä pelkuri olen ollutkaan.

 

Hetkenä, kun hyväksyin tämän tosiasian tuli voimaa ja rohkeutta alkaa toteuttamaan jälleen asioita.
Ymmärsin, että suurta rohkeutta vaatii perustaa yritys, vaikka ympäristöstä tulee jatkuvaa viestiä siitä, kuinka kidutusta se on.
Suurempaa rohkeutta kuitenkin vaatii lopettaa ja luopua siitä kaikesta mihin käytti aikaa ja vaivaa, vaikka ei tiedäkään mitä sen jälkeen tapahtuu.
Olemme päätyneet hetkeen, jossa kaikki kaipaavat selkeää jatkumoa ja tietoa mitä huomenna tapahtuu. Tämähän on täysi harhaluulo, eihän kukaan oikeasti voi tietää mitä huomenna tapahtuu.
Paitsi, että voi kun rakentaa elonsa niin, että tietää tältä seisomalta mitä tekee vuonna 2053 kesäkuun kolmantena päivänä. Tämä on ihan ok, mutta ei silloin saada muutosta aikaan, kun ei kalenterissa ole tilaa muutokselle.
Muutos voi viedä sata vuotta tai muutos voi viedä 10 minuuttia, mutta se tarvitsee tilaa ja tällähetkellä ei ilmeisesti kenenkään pikku pelkurin kalenterissa ole tilaa.
Seuraavan kerran kesälomalla, mutta silloin lomaillaan, eikä muuteta maailmaa. Kesäloman jälkeen arki kutsuu ja ei sielläkään nyt oikein ole aikaa – anteeksi siitä.

 

Tarvitaanko oikeasti, joku koko Suomen kansaa, eli minua ja sinua järkyttävä tapahtuma, että saadaan kansa pakon alla rohkeasti toimimaan ja puhaltamaan yhteisen kodin hyväksi. Voidaanko vain ottaa oppia näiltä rohkeilta, jotka puolustivat kotiamme, jotta minä ja sinä saadaan olla omana itsenämme turvassa kotona.
Tehdään se tällä kertaa vapaaehtoisesti ilman suurta katastrofia yksilöinä ja yhdessä osoittaen suurta rakkautta, jo pois menneille rohkeille ja vielä täällä oleville, jotka tämän kodin meille henkensäkin uhalla loivat.
Näytetään ensisijaisesti itsellemme, että tämä on paras koti maan päällä. Olemalla rohkeita itsessämme, tekemällä rohkeasti jotain, jota ei olla ikinä tehty. Koska vain muuttamalla asioita itsessään ja elämässään saadaan muutosta aikaan myös koko Suomen tasolla.
Meidän yhteinen Suomi on meidän jokaisen oma ja yhteinen asia.

 

Opi rohkeilta.

 

Tahdon kiittää kaikkia rohkeita, joiden ansiosta saamme viettää SUOMI 100-

 vuotisjuhlavuotta. 
 

KERTTU

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu